Uusista eläinoikeusaiheisista tiedoista juuri kosmetiikkastandardien taustoja ja vaatimuksia olen itse eniten joutunut suurennuslasin kanssa selvittelemään. Näistä on olemassa aika vähän kriittisesti arvioitua ja puolueetonta tietoa, varsinkaan suomeksi. Tosi harva tuntuu tietävän, mitä mikäkin standardi oikeasti vaatii. Päätin itse kirjoittaa aiheesta suomenkielisen tekstin, koska mielestäni kuluttajien pitäisi todella tietää, mihin rahansa pistävät. Kerään siis sekä hyviä että huonoja puolia eri standardeista/merkkien omista käytännöistä.
Suomessa tunnetuin kosmetiikkastandardi on todennäköisesti Humane Cosmetics Standard. Siksi aloitankin siitä. Suomessa standardin listaa ylläpitää Animalia ja lista löytyy täältä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eli listaa kuulee kutsuttavan ainakin näillä nimillä: "HCS", "HC-standardi", "BUAV" (vanha nimi), "Leaping Bunny" (viittaa logoon) tai Suomessa ihan vain "Animalian lista". Olen lukenut käytettävän ja itse käytän myös puhekielen termiä "pupumerkitty" tuotteista, joilla on tämä merkki. Lista on kansainvälinen ja Cruelty Free International eli se entinen BUAV ylläpitää sitä. Animalian sivuilla on ainoastaan yritykset, joiden tuotteita on saatavilla Suomessa.
 |
| Standardiin kuuluvat tuotteet tunnistat tästä Leaping bunny -logosta. |
Miinukset:
1. Kolmen vuoden välein on loppujen lopuksi tosi harvoin tarkistuksia.
2. Raaka-aineiden toimittajat saavat kyllä testata kaikki muut tuotteensa eläimillä. Ainoastaan eläinkokeettomille yrityksille toimitettuja raaka-aineita ei saa testata eläimillä. Eli kun kuluttaja antaa yrityksille rahaa, yritykset antavat eläinkokeellisille toimittajille eteenpäin rahaa. Näitä rahoja eläinkokeelliset toimittajat voivat tietysti käyttää kaikkeen mahdolliseen - myös eläinkokeisiin. Eli välillisesti voi tukea eläinkokeita, vaikka käyttäisi vain listalla olevia tuotteita. Tämä on silti sata kertaa parempi vaihtoehto, kuin täysin eläinkokeellisen tuotteen ostaminen.
3. Listalle pääsee eläinkokeellisten yritysten tytäryhtiöt, esimerkiksi L'Orealin tytäryhtiö The Body Shop. Se yhteys toisaalta merkitään sinne. Jos ei muilta hyvää tuotetta löydy, käytän itse esimerkiksi juuri The Body Shoppia viimeisessä tarpeessa, mutta mielestäni heidän tuotteidensa käyttäminen ei ole ongelmatonta. Niitä käyttämällä ojentaa rahat suuryhtiö L'Orealille, joka todella todennäköisesti käyttää ne rahat lähinnä eläinkokeisiin. Mutta jos pitää valita kahdesta pahasta, eläinkokeellisen yrityksen tytäryhtiö on taaskin parempi vaihtoehto kuin itse eläinkokeellinen yritys. The Body Shopilta ostaminen on vähemmän ongelmallista kuin itse L'Orealilta ostaminen.
4. Standardissa koko eläinkuntaa ei määritellä suojeltavaksi!
Tämä on isoin puute. Tämän takia on mielestäni harhaanjohtavaa edes
nimittää listaa "eläinkokeettoman kosmetiikan listaksi". Jos yritys
testaa tuotteitaan millään eläimellä, se ei ole eläinkokeeton -
riippumatta siitä, mitä mieltä on minkäkin kehitysasteisen eläimen
arvosta.
"Suojelluiksi eläimiksi määritellään muut kuin ihmislajiin kuuluvat elävät selkärankaiset ja kaikki meritursas-lajiin* kuuluvat selkärangattomat siitä kehitysasteesta lähtien, kun nämä ovat kykeneviä itsenäiseen ruokailuun. Kaikki tällaiset sikiö- toukka- tai alkiovaiheessa olevat selkärankaiset luokitellaan suojelluiksi eläimiksi vain siitä kehitysvaiheesta lähtien kun - a) nisäkkään, linnun tai matelijan tapauksessa puolet tiineys- tai haudonta-ajasta on kulunut. b) muissa tapauksissa eliö kykenee itsenäiseen ruokailuun.
*Tähän lasketaan Euroopan elintarviketurvallisuusviraston nimissä toimivan eläinten terveys ja hyvinvointi- lautakunnan suositusten mukaisesti kuuluviksi ympyräsuiset (limanahkiainen), pääjalkaiset (mustekalat, kalmarit) äyriäiset (hummerit, ravut, katkaravut) sekä näiden sikiö- ja toukkavaiheet."
Eli esimerkiksi kananmunan alkiolla ja nisäkkään sikiöllä saa tehdä
testejä, jos alle puolet haudonta- tai tiineysajasta on kulunut ja nämä
eivät vielä kykene itsenäiseen ruokailuun. En tiedä käytännössä, miten
nisäkkään sikiöllä voi tehdä testejä, mutta luvallista se näemmä on.
Hyönteisiä ei ollenkaan määritellä suojeltaviksi eläimiksi, eli esimerkiksi Animalian listalla oleva Ecover testaa vesikirpuilla. Nilviäisiä ei myöskään mainita suojeltavissa eläimissä, eli etanoilla ja simpukoilla saa testata vapaasti. En lähde edes luettelemaan kaikkia muita selkärangattomien lajeja, joilla saa testata, koska niitä on ihan valtavasti.
Tuotteita saa myös testata kudossoluilla, jotka on otettu laboratorio- tai teuraseläimistä.
Silti, uskomatonta kyllä, EU:n eläinkoelainsäädännön mukaan vielä vähemmän eläimiä kuuluu suojeltaviin eläimiin: selkärangattomista vain pääjalkaiset ovat suojeltavia eläimiä. Lisäksi vielä vanhemmilla sikiöillä saa suorittaa testejä. Eli EU:n määritelmänä "eläinkokeettomuus" ei myöskään tarkoita eläinvapaata, ja monet tälle perustuvat sertifikaatit perustuvat siihen, mitkä EU katsoo suojeltaviksi eläimiksi. Todella huolestuttavaa.
 |
| Agda paheksuu. Sori, kevennystä. |
Plussia listasta löytyy myös:
1. Kolmas osapuoli tarkistaa yritykset vähintään kolmen vuoden välein, jotta voidaan olla
varmoja, että yritykset ovat pitäytyneet eläinkokeettomuudessa. Eli lista ei perustu vain yrityksien omaan lupaukseen. Tän takia oon ite käyttänyt eniten tällä listalla olevia tuotteita - koska oon niin epäluuloinen, eikä yritysten omat lupaukset vakuuta mua kovin helposti.
2. On mielestäni epätodennäköistä, että moni listalla oleva yritys tai niiden toimittaja testais pelkästään osalla selkärangattomista eläimistä, jos testaa eläimillä. Yleensä testejä halutaan tehdä juuri selkärangallisilla, jotta ne muistuttais edes jotenkin ihmistä ja testit ois luotettavia (vaikka eihän ne ikinä oo, koska esimerkiks rotta ei silti oo ihminen eikä sillä oo ihmiskudosta).
3. Listalta löytyy erikseen, mitkä yritykset ovat kokonaan ainesosiltaan vegaanisia ja osasta löytyy täältä tiedot yksittäisten yritysten ainesosiltaan vegaanisista tai epävegaanisista tuotteista.
Haluan vielä loppuun korostaa, että en ole esimerkiksi sitä mieltä, että HCS olisi turha sertifikaatti. Jos sen näkee yhdessä Vegaanimerkin kanssa, se on mielestäni luotettavampi kuin pelkkä vegaanimerkki. Haluan kuitenkin jakaa tietoa ihmisille siitä, että lista ei ole täysin eläinkokeeton ja te saatte itse päättää, mitä sillä tiedolla teette. Mulla ei ole myöskään mitään vastaan itse Animaliaa järjestönä (saatika heidän työntekijöitään tai vapaaehtoisiaan, huipputyyppejä), mun mielestä itse järjestö on tosi tärkeä ja oleellinen eläinten oikeuksien ajaja yhdessä muiden kanssa, vaikka en itse juuri voi enää luottaa HCS:n nämä asiat selvitettyäni.
Kiitos perusteellisesta blogikirjoituksesta, Venla!
VastaaPoistaAnimalian Suomessa ylläpitämä standardi ei ole täydellinen, mutta silti se on mielestämme paras ja kattavin tarjolla oleva eläinkokeettomuutta vaaliva standardi. Se on ainoa ulkopuolisesti valvottu ja globaali standardi maailmassa.
Humane Cosmetics -standardia kutsutaan eläinkokeettomaksi, mutta on totta, että se sallii esimeriksi hyönteisten käytön testaustarkoituksessa. Se ei siis ole vegaaninen. Kuten itsekin toteat, standardi on kuitenkin tiukempi kuin EU-direktiivin määritelmä koe-eläimestä ja siis rajaa testauksen ulkopuolelle enemmän elämää kuin EU:n lainsäädäntö.
Eläinkokeettomuustermi on mielestäni kuitenkin aivan oikea, sillä eläinkoe on toimenpide, joka suoritetaan koe-eläimellä. Koe-eläin on taas aina määriteltävä jollakin tavalla. Yleensä määritelmä on eri intressiryhmien tekemä kompromissi. Eläimetön olisi sen sijaan väärä sanavalinta.
Pelkästään eläimen määrittely on kuitenkin jo hyvin vaikeaa, sillä jako kasvi- ja eläinkuntaan on ihmisen keinotekoinen kategorisointiyritys, eikä luonnossa ole jyrkkää rajaa näiden luokkien välillä, vaikka ihminen yrittääkin luoda sellaista. Esimerkiksi pesusieni lasketaan kuuluvaksi eläinkuntaan, vaikka sillä ei ole hermostoa. Mikäli nisäkäskoe voitaisiin korvata pesusienillä tehtävällä kokeella, olisiko se eettisesti (lähes) yhtä ongelmallinen vain siitä biologisesta näkökulmasta, että pesusienikin on aitotumallinen? Yleisestihän ajatellaan, että biologiasta ei voi johtaa moraalia.
Validoituja eli tieteellisesti hyväksytettyjä eläinkokeettomia testausmenetelmiä kemiallisten komponenttien kliiniseen turvallisuustestaukseen on ylipäätään olemassa vain 27. Näiden joukossa on vesikirppukoe sekä teurastettujen eläinten silmiä hyödyntävä koe. Olisi tietenkin eettisesti ongelmattomampaa, mikäli näitä kokeita ei tarvitsisi käyttää ja mikäli ihmiskudokset riittäisivät materiaaliksi kaikkeen in vitro -tutkimukseen.
Toistaiseksi vaihtoehtoja ei vain ole tarpeeksi. Useat eri kansainväliset sopimukset ja lainsäädännöt vaativat laajoja turvallisuustestejä, ja niitä tehdään eläimillä, koska on pakko. Valittavana on eläinkoe ja toisinaan OECD:n hyväksymä eläinkokeeton menetelmä (mahdollisesti vesikirppukoe tai silmäsyövyttävyyskoe naudan silmällä, usein kuitenkin täysin eläimetön koe). OECD-menetelmä, vaikkakaan ei aina täydellisen eettinen, on monella tavalla parempi vaihtoehto kuin perinteinen eläinkoe. Eläinkoe on myös monilla testausaloilla ainoa hyväksytty vaihtoehto edelleen. Standardiin sitoutuneet yritykset eivät käytä sellaisia aineita, joita olisi pakollista testata eläimillä. Pelkästään tämä sitoumus pelastaa suuren määrän eläimiä julmilta kokeilta.
(Jatkan seuraavassa kommentissa.)
(Jatkoa aiemmasta kommentistani.)
VastaaPoistaKoska eläinkokeita on mahdotonta vielä toistaiseksi täysin välttää, on tärkeää vähentää sekä eläinmääriä että niiden kokeiden määrää, joissa aiheutetaan eläimille erityisen vakavaa kärsimystä tai haittaa. OECD:n hyväksymät eläinkokeettomat menetelmät on usein kehitetty juuri nämä eettisetkin näkökulmat silmällä pitäen. Esimerkiksi parhaillaan validoitavassa menetelmässä 1-3 simpukkaa korvaavat kaksi hiirisukupolvea käsittävän eläinkokeen, jossa neurotoksiselle aineelle altistettujen hiiriemojen poikasia roikotettiin hännästä (reaktio kieli aivovammasta), tiputettiin lattialle (putoamistapa kieli aivovammasta) ja uitettiin sokkelossa, jonne neurologisia vaurioita kärsineet hiiret hukkuivat. Eläinkokeen hiirimäärät olivat suuria, kuten aina lisääntymistoksikologiassa, ja kokeen kesto pitkä. Kyseessä on siis erityisen vakava eläinkoemalli. Tällä hetkellä se on ainoa sallittu tapa testata tietynlaisia aineita.
Meillä ei ole tietoa siitä, miten muut standardit suhtautuvat sikiöihin hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa tai sellaisiin pääjalkaisiin, jotka eivät kykene itsenäiseen ruokailuun. Oletan, että monet standardit noudattavat virallista, laissa annettua kriteeristöä. Poikkeuksena on Vegan Societyn vegaanimerkki, joka ymmärtääkseni kieltää testauksen kaikilla elollisilla. Se ei kuitenkaan saamieni tietojen mukaan valvo kiellon noudattamista. Toisaalta valvontakaan ei muuta sitä tosiasiaa, että hygieniasyistä teollisissa prosesseissa tuhotaan aina pieneliöitä ja lähes kaikki kemikaalit on joskus testattu eläimillä. Joskus on siis tyydyttävä ”niin hyvään kuin mahdollista”.
Standardiin sitoutumattomien emoyritysten tytäryhtiöiden kuuluminen eläinkokeettomalle listallemme on niin ikään aina aiheuttanut suuria tunteita puolesta ja vastaan. Avaatkin tätä asiaa hyvin. Voidaan myös ajatella, että esimerkiksi The Body Shopin hyvä myynti viestittää L’Oréalille, että eläineettisyys on kuluttajille tärkeää. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos ei halua tukea välillisestikään L’Oréalin kaltaista jättiä. Siitä syystä kytkös aina mainitaankin.
Ilmaisit myös huolesi siitä, että Leaping Bunny -merkityn tuotteen raaka-ainetestaus saattaa tapahtua testauslaboratoriossa, joka tekee myös eläinkokeita. Mikäli kyseessä on oikein suuri kaupallinen laitos, tämä onkin mahdollista. Pienemmät ovat yleensä erikoistuneet joko in vitro - tai in vivo -testaukseen. Minulla ei ole tietoa siitä, millaisia tutkimuslaboratorioita standardiimme sitoutuneet yritykset käyttävät, sillä auditoinnin suorittaa ulkopuolinen taho. Täydellisessä maailmassa eläinkokeita suorittavia laitoksia ei tietenkään käytettäisi. Standardi ei sen sijaan salli sitä, että yritys maksaisi eläinkokeinsaavutetusta tiedosta.
Valitettavasti eläinkokeet ovat vielä toistaiseksi niin juurtuneita yhteiskuntaamme, että tuemme eläinkokeita välillisesti koko ajan, istuessamme tietokoneemme edessä sohvalla juoden teetä ja kirjoittaen muistiinpanoja paperille. Tietokoneen ja sohvan suoja-aineet, teen terveysvaikutukset, muste ja useat paperi-selluloosamassan komponentit on testattu eläimillä. Tämän vuoksi on tärkeää, että on myös eläinkokeettomia tuotteita, joita kuluttaja voi käyttää lompakolla äänestämiseen - vaikka ne eivät olekaan täydellisiä. Ongelma on nimittäin pohjimmiltaan siinä, että koko systeemi on puutteellinen, ja silloin myös systeemin kehittämiseksi laaditut standardit ovat jotenkin puutteellisia.
Summaisin vielä, että Animalia suosittelee varovaisuusperiaatetta sellaisten elämänmuotojen kohdalla, joiden kivuntunnosta ja kognition tasosta ei ole paljon tietoa, ja katsoo, että tällaisen elämänmuodon vahingoittamista tulee välttää. Toivommekin ihmissolupohjaisten testien yleistyvän ja korvaavan tulevaisuudessa kaikki jollakin tavalla eläimiin pohjaavat testit.
Toivottavasti jatkat eläinkoeteeman käsittelyä, myös kriittisellä ja poleemisella otteella.
Ystävällisin terveisin,
Marianna Koljonen
Koe-eläinvastaava
Animalia ry
Vielä käytännön vinkki siitä, miten jokainen voi auttaa: Eläinsolujen käyttö on pakollista niin pitkään kuin tutkimusryhmillä ei ole käytettävissään riittävästi ihmissoluja. Suosittelenkin, että jokainen eläinten ystävä allekirjoittaa kudosluovutuskortin ja testamenttaa istukkansa ja vauvansa napanuoran eläinkokeettomaan tutkimukseen, mikäli sellainen tulee joskus ajankohtaiseksi. Kudosluovutuskorttiin voi tutustua ja sen tilata täältä: http://jvws.org/kudosluovutuskortti.
VastaaPoistaNapanuoran ja istukan saa testamentattua?? Miksen tiennyt tästä! Miten tämä tapahtuu käytännössä? Synnärille pitää varmaan ilmoittaa tai jotain. Mulla on kyllä kudosluovutuskortti, mutta en löytänyt noilta nettisivuilta mitään istukkajutuista.
PoistaTuli mieleen, eikö esim. transihmisten sukupuolenkorjausleikkauksissa ylijääneitä kudoksia voisi käyttää. Toisin kuin useimmissa leikkauksissa, niissä poistetaan yleensä tervettä kudosta. Erityisesti ehkä mastektomiasta jää varmaan paljokin kudosta käytettäväksi...?
Sori oon unohtanut kokonaan vastata, laitan nyt jos vielä joskus sattuisit käymään täällä.
PoistaKaikkialla ei oteta istukoita vastaan, mun käsittääkseni vaan Tampereella otetaan ja niitäkään ei, jos varastot on sillä hetkellä täynnä. Musta ne kysyy kaikilta ihan rutiininomaisesti, jos synnytät Tampereella, eikä sitä varten tarvii etukäteen täytellä mitään.
En usko, että noita sukupuolenkorjausleikkauksista ylijääneitä kudoksia käytettäis, kun ne ei oo kudoksena kantasoluja, mistä vois kasvattaa haluttua kudosta, ja sitä kudosta on niin vähän, mutta oon tosi epätieteellinen niin voin olla väärässäkin. Pitää varmaan kysyä, jos vielä joskus tulee käytyä Ficamissa.
Hei, sori kun kesti näin kauan vastata. Itse laitan rajan siihen, onko elävällä olennolla hermostoa. En siis laskisi pesusientä eläimeksi, enkä tiennyt sen kuuluvan eläinkuntaan. Minunkin mielestäni teurastuseläinten silmillä tehtävät kokeet ovat parempi kuin elävillä eläimillä tehtävät kokeet, mutta parhaita olisivat tietty ihmiskudoksiin perustuvat vaihtoehtomenetelmät. Ymmärrän myös, että välietappeja tavoitteen saavuttamiseksi täytyy asettaa ja mielestäni listan olemassaolo onkin tärkeää. Myös on tärkeää, jos käytettävien eläinten määrä vähenee ja/tai kokeen kesto lyhenee. En silti vegaanina itse halua eikä moni muu vegaani halua käyttää tällaisia tuotteita, jotka on testattu jollakulla eläimellä. Kuten olen tässäkin postauksessa sanonut, mielestäni pupumerkki on yhdessä vegaanimerkin kanssa tällä hetkellä kenties luotettavin todiste eläinkokeettomuudesta.
VastaaPoistaMielestäni pieneliöiden tuhoutumista prosessissa tai kemikaalien joskus tapahtunutta testausta saatika sohvia tai papereita tms ei pidä sotkea tähän, koska ne ovat sellaisia asioita, joihin ei juuri voi kulutusvalinnoillaan vaikuttaa.
On hyvä tietää, että raaka-aineiden testaajat usein erikoistuvat jompaan kumpaan menetelmään - se huojentaa hieman.
Toivon itsekin, että ihmiskudoksilla testaaminen yleistyy. Jatkan ehdottomasti myöhemmin eläinkoeteeman esittelyä, mutta seuraaviin julkaisuihin saattaa mennä ajanpuutteen takia pitkäänkin - haluan tehdä taustatyön nimittäin mahdollisimman hyvin muidenkin standardien suhteen, jotta saan varmasti kerrottua kaikki plussat ja miinukset faktapohjaisesti. Tulen käsittelemään myöhemmin Vegaanimerkin, luonnonkosmetiikkasertifikaatit, luultavasti myös Naturewatchin, Peta:n listan ja Lushin omat valvontakäytännöt. Kenties esittelen myös muita, jos keksin/löydän näitä vielä lisää.
Niin ja kannan kudosluovutuskorttia kännykkäni suojakuoren taskussa, ja suosittelen kyllä kaikille samaa. Harmi vain siitä ei ole hyötyä, ennen kuin kupsahdan.
PoistaVenla, kerroit:
VastaaPoista"Itse laitan rajan siihen, onko elävällä olennolla hermostoa."
Onko vesikirpuilla hermosto?
Kyllä, vesikirpuilla on hermosto.
Poista